Tervetuloa Esko Pajanderin haastattelukorneriin!
"Juu, Rabbe."
"No, det var Stig här, hejsan.
Jag skulle behöva en stor båt i kväll, till Gerby."
Näillä sanoilla alkaa Yön Poltteen - Tyttö sinä olet meritähti -hittikappale.
Harva kuitenkin tietää, että sanojen takana on maestro itse: Esko Pajander. Kun GM-Mäde kuuli kappaleen radiosta muutama viikko sitten, oli pakko tarttua puhelimeen, näppäillä siihen Eskon numero ja kysyä, mitä tämä modernin aikamme moniosaaja touhuaa nykyisin?
Esko, pitkästä aikaa! Mitä kuuluu?
No moro! Mitäpä tässä. Pitkän aikaa olen taas Suomessa vaikuttanut ja ehtinyt tehdä sitä ja tätä.
Kaikki asiat eivät välttämättä ihan putkeen ole menneet. Edellisen KS:n ottelun jälkeen suunnittelin sivutyönä Turkuun vuonna 2019 avatun funikulaarin, mutta eihän siitä mitään menestystarinaa tullut. Pitäisi se näillä kilometreillä tietää, että jos puolivaloilla tekee, niin paskaa tulee varmasti.
Vai niin joo… Oletko joissain muissakin isoissa projekteissa ollut mukana?
Olen tietenkin. Ei kaikkea edes muista ja moni on ollut sellaisia, mistä en saa julkisesti mitään sanoakaan. Jos Tampereella olet vieraillut, niin sen uuden areenan alkuperäisen nimen keksin. Eli Tampereen Kannen areena. Sekin homma vain meni päin helvettiä sitten kuitenkin, kun alkoi niitä vessanpönttö-memejä liikkua pitkin internetiä, niin areenan nimi piti sitten vaihtaa. Mutta joo, sellaista se elämä on välillä, aina ei voi onnistua.
Näin juuri… Luin Seiska-lehdestä, että olet myös viimeaikoina toiminut julkisuudesta tunnettujen henkilöiden neuvonantajina, pitääkö paikkaansa?
Kyllä vain! Vaikeita tapauksia ovat kuitenkin olleet nämä minun viimeisimmät… Sillanpään Jarin kanssa olen tehnyt vuosia töitä ja nyt tämä Hirviniemen case. Minä sen idean ihan viime metreillä keksin, että Akun kannattaisi pikkujoulukeikoillansa tehdä läpän tynkää kohusta, mikä oli kovasti esillä mediassa, mutta taisi isompi yleisö olla kuitenkin sitä mieltä, että se ei kovin järkevää siinä tilanteessa ollut… Nyt en enää saa Akua kiinni millään laitteella, vaikka olen yrittänyt häntä kovasti tavoitella. Olisiko hänellä sitten numero ja sähköpostiosoite vaihtunut tai jotain, eikä muistanut niistä minulle ilmoitella. Mene ja tiedä.
Onpa harmi kuulla, että sinulla on vaikeuksia tässä viimeaikoina ollut… Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että ehtisit ehkä yhden haastattelun tehdä, vai mitä? KS täyttää tänä vuonna 15 vuotta ja pelaamme sen kunniaksi juhlaottelun noin 1,5 viikon kuluttua. Fanit ovat jo vuosia toivoneet saavansa haastattelun KS:n ikonisesta kapteenista. Olisiko siis mahdollista, että ottaisit yhteyden Juho Kurttiin?
No se vain passaa! Palkkio sama kuin viimeksi, kontti Nobelaneria?
Hienoa! Se on sillä sovittu.
Fanien toiveisiin on vastattu! Eskon syväluotaavassa haastattelussa KS:n paidassa kapteenin nauhaa jo vuodesta 2008 asti pitänyt Juho Kurtti! Olkaapa hyvät!
Terve Juho! Missä mies luuraa nykyisin? Saamieni tietojeni mukaan Oulun pölyt karistetiiin pois jo aikapäiviä sitten ja nykyisin asut isolla kirkolla, pitääkö paikkaansa?
Kyllä vain. Oulu ei loppuvuosina enää tarjonnut minkäänlaisia ammatillisia haasteita ja lähdinkin sitten vähän kauemmaksi katsomaan, mitä pääkaupungin seutu pitää sisällään.
Aivan! Oletko työelämässä tällä hetkellä vai opiskeletko?
Töissähän sitä. Kovasti piti tehdä töitä ja opiskella siinä sivussa, mutta lopulta se on palkinnut. Puolustusvoimissa vaatimattomasti kenraalin sotilasarvolla mennään tänä päivänä ja hommat ns. pelittävät. Tarkkasilmäisimmät ehkäpä huomasivat minut Oulussa itsenäisyyspäivänä järjestetyssä puolustusvoimien paraatissa. Seisoin siinä Raatin sillalla Kivisen Timpan vieressä ja hyppäsin sitten lopuksi Leopard 2A6:sen kyytiin.
Onnittelut jo tähänastisesta, äärimmäisen hienosta työurasta! Mennään kuitenkin haastattelun tärkeimpään asiaan, faneja kiinnostavaan salibandymaailmaan. Vieläkö salibandy on ykköslajisi?
Kävin vuoden 2018 KS:n juhlaottelun jälkeen muutaman vuoden Jaakobin painia itseni kanssa. Kyselin vessassa peilin edessä toistuvasti iltaisin: laittaisinko jo peliurani pakettiin vai vieläkö löytyisi nuorella miehellä peli-intoa. Pitkän pohdinnan ja itseni ruoskimisen jälkeen kokosin ajatukseni ja päätin, että vielä jatketaan uraa ja sitä en ole joutunut katumaan.
Mahtava kuulla Juho! Mikä on nykyinen seurasi?
No siinä oli monta vaihtoehtoa jäljellä vielä ihan sopimusneuvotteluiden loppuhetkillä, mutta lopulta palaset loksahtivat kunnolla kohdalleen ja saatiin managerini kanssa sorvattua järkevä sopimus Helsingissä pelaavan Hawksien edustusjoukkueen kanssa. Joukkueemme pelaa salibandyn 1.divaria.
Tällä hetkellä minulla on 4. kausi menossa joukkueessa ja virallisia pelejä alkaa olla takataskussa about sata.
No johan on pelejä kertynyt!… Kerro vähän omasta roolistasi joukkueessa?
Aika pitkälti olen sellainen joka paikan työmyyrä. Menen sinne minne käsketään ja tarvitaan. Fanien mielestä olen joukkueen tärkein palanen ja pakko siihen mielipiteeseen on yhtyä. Olen antanut nuorempien hoitaa pallon perässä sekoilun ja kaikenlaisen kohkaamisen. Seurailen itse tilannetta hieman kauempana ja pidän huolen siitä, että ainakaan omissa ei soi silloin, kun olen kentällä.
Mikään ei ole siis muuttunut, tuohan on takuuvarmaa Juho Kurttia! Huhujen mukaan olet nykyisin myös intohimoinen golfin harrastaja ja oletkin osallistunut jo useampana kesänä kaikista seuratuimpaan major-turnaukseen: KS Championshipiin. Miten pelit ovat siellä sujuneet? Onhan selvää, että tuon kokoisella turnauksella on aivan valtavat perinteet ja mediasirkus kasvaa vuosi vuodelta.
Jep. Jokunen vuosi on tullut kolopalloa pelattua ja tuossakin kutsuturnauksessa olen useamman kerran ollut mukana. Kerran olen voittajana päässyt kotimatkalle lähtemään valtaisa pokaali kainalossa, mutta esimerkiksi viime kesänä kuntopiikki ei osunut kohdalleen ja aika vaikeat neljä kierrosta siinä tulikin kynnettyä. Onneksi ko. turnauksessa ei virallista CUT-rajaa ole. Muuten olisin katsonut finaalikierrokset klubin screeniltä.
Onko jo tiedossa missä vuoden 2024 KS Championship pelataan?
Ilmeisesti Tahkolla. Mutta se riippuu sponsorisopimuksista ja siitä, miten LIV-golf valtaa alaa. GM-Mäde tekee kuitenkin kovasti töitä tämän asian kanssa.
Mielenkiintoista Juho! Käännetään nyt kuitenkin huomio vielä salibandyyn ja kauden loppuhuipennukseen. Luvassa on jälleen kerran se kauden TÄRKEIN ottelu, niin miten sinä olet valmistautunut 26.12. pelattavaan juhlapeliin?
Nyt olet Esko asian ytimessä. KS on yhä edelleen se minun ykkösjoukkueeni ja Hawks tulee hyvänä kakkosena. Valmennusjohto onneksi ymmärtää tulevan ottelun tärkeyden ja olemmekin vaihtaneet jo kuukausia sitten pelifilosofiamme KS:n tyyliseksi, jotta saisin mahdollisimman paljon autenttisia pelikokemuksia ennen tapaninpäivää.
Kuulostaa varsin järkevältä. Kerro jotain esimerkkejä harjoituksista tai peleistä miten nämä muutokset ovat näkyneet?
Ihan perusjuttuja. Ollaan luovuttu pallokontrollista peleissä, joka on mielestäni yliarvostettua muutenkin. Tehdään paljon jalalla töitä ja kannustetaan omia. Peleissä on kierrätetty pelipaikkoja melko surutta ja välillä on vaihdettu kavereiden kanssa mailojakin keskenään, niin sillä tavalla olen pystynyt samaistumaan siihen fiilikseen, mitä jollakin KS:n pelaajalla voi olla, jos ei ole vuosiin koskenutkaan salibandymailaan. Marraskuussa pidettiin taukoa ja kaikenlainen urheilu oli kielletty kokonaan. Ainoastaan sai syödä ja kaljoitella. Sen jälkeen on otettu muutamat harjoitukset pienessä kohmelossa ja oli siellä jossakin harjoituksessa mukana pelaajien puolisotkin, niin saatiin sopivasti kunnon hässäkkää aikaiseksi.
No jo on rajut metodit! Pääasia, että homma kuitenkin toimii… Annatko vielä tähän haastattelun loppuun jonkinlaisen tulosveikkauksen tapaninpäivän matsiin?
Kyllä KS jatkaa voittoputkeaan, näin uskallan todeta. Sanotaan 6-3 kotivoitto meille.
Suuret kiitokset kapteenille haastattelusta ja tsemppiä tapaninpäivän otteluun!
Pitkän ja lähes loputtomalta tuntuneen metsästyksen jälkeen GM-Kurtti sai tavoitettua puhelimitse Pattayan lämmöstä löytyneen Esko Pajanderin:
Esko, missä helvetissä olet luurannut?
KS:n edellisen comebackin jälkeen minulla loppui työt ns. seinään. Lähdinkin muutaman viikon haahuilun jälkeen Pattayalle, jossa asustan edelleen. Työhöni kuuluu nykyisin paikalliseen lehteen kolumnien kirjoittelu kahdesti viikossa ja yöelämässä hassuttelu enemmän kuin kahdesti viikossa.
Kai olet jo kuitenkin tietoinen siitä, että KS palaa askiin alle 4 viikon päästä?
No sehän on selvä asia. Mistään muusta ei tässä kaupungissa juurikaan puhuta. Ilmeisesti joku paikallinen mutadivarissa salibandya pelaava tietokonenörtti olisi sattumalta hakkeroitunut juuri Mäden tietokoneeseen ja sivuhistoriasta onkinut tämän tiedon. Muut asiat, mitä sieltä löytyi, on jo välitetty suoraan Interpolille…
Vieläkö kiinnostaisi tehdä yksi haastattelu haluamastasi KS:n runkopelaajasta? Palkinnoksi lähtee seuraavan Helsinki-Pattaya lennon mukana yksi kontti Nobelaneria. Tehdäänkö diili?
Tarviiko tuota edes kysyä? Alanpa virittelemään kirjoituskonetta pelikuntoon…
Pidemmittä puheitta, KS:n 10-vuotis juhlahaastattelussa Esko Pajanderin näpeissä tällä kertaa puhelimitse haastateltu, Eskon (ja myös monen muun) mielestä kaikkien aikojen all time KS-pelaaja, the one and only, Niko ”Raju-Erkki” Liimatainen.
KS:n edellisestä pelistä on yli 5 vuotta aikaa. Mitä ihmettä olet puuhannut nämä vuodet?
No joo, alkuunhan sitä piti tosissaan miettiä, että mille tässä alkaa, tuli sopimustarjouksia vähän sieltä sun täältä, HaHe:sta, NSB:stä, MuHu:sta ja monesta muusta huippuseurasta. En sitten lopulta viitsinyt jatkaa salibandyammattilaisen uraa vaan laitoin sen hetkeksi jäihin.
Jos et ole pelannut salibandya, niin mitä sitten?
Laskeskelin, että KS varmaan tekee comebackin reilun 5 vuoden syklillä, joten tempaisin tähän väliin lääkiksessä opinnot täyteen ja tätä nykyä toimin lääkärinä.
Ohoh! Onneksi olkoon vielä näin jälkikäteen! Olet varmasti tykännyt työstäsi, mutta onko jotain, joka on jo nyt alkanut ärsyttämään?
Tähän on helppo vastata. Viikot ovat alkaneet alkukesästä asti identtisesti; vastaamalla Mäden whatsapp-viesteihin kielteisesti. Kaveri yrittää joka viikko jollain eri verukkeella saada minua kirjoittamaan reseptejä erilaisiin hormoneihin. Tilailee sustanonia, winstrolia, turinabolia, dostinexia, provironia, anavaria ja milloin mitäkin. Toistaiseksi ukko on pysynyt tyytyväisenä, kun lupailen aina, että ”katsotaan ensi viikolla”… Kertonee kaiken oleellisen miehen nykytilanteesta.
Käännetään katseet tulevaan matsiin… Nyt kun toimit myös johtavana ylilääkärinä joukkueessanne, miten näkisit, että joukkueenne pärjää tulevassa kamppailussa? Riittääkö liike vai onko aika jo ajanut ohi KS:n pelaajista?
Pitää muistaa, että vastassa on nopeita kavereita, joka tarkoittaa sitä, että meidän on pakko itsekin pysyä liikkeessä ja olla hyvällä jalalla läpi ottelun, jos meinataan yhtään pärjätä. Tämä toisaalta huolettaa minua näin lääkärin näkökulmasta… On lähes varma, että pelin aikana jollain voi krampata rectus femoris, gluteus maximus tai adductor magnus, kun tehdään nopeita liikkeitä. Toisaalta myös hyökkääjillä on kovilla flexor carpi ulnaris, pronator quadratus ja coracobrabrachialis, kun laitetaan ranteet lukkoon ja haetaan sitä takayläkiisseliä hienon syöttelykuvion päätteeksi.
Mitä vit…. Otetaanpa seuraava kysymys. Millä lääkkeillä KS lähtee voittamaan nuorekkaan ja täynnä intoa olevan vastustajan?
Näkisin, että KS:n iskun paikka on nimenomaan siinä, että vastassa on lähtötietojen perusteella murrosikäisiä nuorukaisia. Rauhallista ja fiksua pallon siirtelyä sekä muutamia merikoski sbt:n säähavaintopalloja oikeisiin aikoihin yläkertaa kohti, niin suditaan vaikka niistä sisään, jos ei muu auta. Ässänä hihassa on GM-Kurtin isolla kirkolla tehty diili hyvän ystävänsä, nykyisin nukkebordellia pyörittävän ex-vaginahieroja Kurhisen Antin kanssa. Sieltä kuulemma lähtisi peliin mukaan muutama luksus seksinukke KS:n vaihtoaition penkeille maisemaa koristamaan. Niille kun saadaan tunnelmaan sopivat alusvaatteet päälle, niin on varma, että vastustajan pojilla on pelin aikana jotain muuta mielessä kuin pallo.
Kuulostaa varsin hyvältä… Peli kuitenkin pelataan 26.12, joka tarkoittaa sitä, että siinä on varmasti syöty useampi päivä enemmän tai vähemmän erilaisia jouluruokia ja sun muita herkkuja. Millaista ravintoa ohjeistaisit KS:n pelaajia tankkaamaan itse pelipäivänä?
Onhan tässä omat haasteensa, kun joutuu useamman päivän rentoutumisen ja syömisen jälkeen hyppäämään askiin. Elopainoakin on pyhinä saattanut kertyä useita kiloja… Pelipäivänä, eli Tapaninpäivänä on kaikista paras, kun vetäisee 3 tuntia ennen peliä kanapastan ja yhden joulutortun tai piparin päälle, niin jalka liikkuu sopivan rivakasti eikä oksennus tule heti ensimmäisessä vaihdossa… Toisaalta, eilen luonani lääkärintarkastuksessa käynyt Aleksi ”13. hyökkääjä” Lehtonen, aikoi ohjeistani huolimatta tankata heti peliaamuna yhden mämmilaatikon ja vielä paria tuntia ennen peliä kunnon vadillisen punaiseen maitoon tehtyä riisipuuroa ja luumusoppaa, siitä huolimatta, että Aleksin vatsa ei enää kestä maitoa eikä varsinkaan luumuja… Huuteli lähtiessään, että aikoo pelissä parkkeerata vastustajan maalivahdin eteen ja tehdä siinä ”tuhojaan”. Noh, onneksi meillä taisi olla mustat pelishortsit, niin ei heti näy, vaikka tulisi housuun vähän myös varren kanssa…
No nyt on todella sairasta touhua, mutta pakko kuitenkin arvostaa Lehtosen tekemää työtä joukkueenne hyväksi! Miten itse aiot valmistautua kyseiseen otteluun?
No luonnollisesti vähennän töitä tässä muutamaa viikkoa ennen matsia ja alan ottamaan hiljalleen kadonnutta tatsia takaisin. Muutin aika vasta myös tämän ottelun takia Värtön liikuntahallin välittömään läheisyyteen, niin pystyn ottamaan sekä aamu- että iltatreenit tulevalla pelialustalla. Defibrillaattori on myös laitettu jo lataukseen ja se löytyy pelipäivänä KS:n vaihtoaitiosta, jos joku sitä tarvitsee.
Kiitos Eki! Näin loppuun vielä hupaisa sana-assosiaatiotesti. Vastaa mahdollisimman nopeasti, mielellään yhdellä sanalla, mitä kukin sana tuo sinulle mieleen. Aloitetaan.
Volvo
Musta
Speden spelit
Punainen
KS
Mestarit
Joulupukki
Teijo Koivu
Koripallo
Pyöreä, isompi kuin salibandypallo
Pizza
Herkkusienet
Golf
Harrin slaissi
Haastattelu on päättynyt. Kiitos kuulemiin.
Pitkästä pitkästä aikaa Pajanderin Esko ahdistaa kulmaukseensa loistavan comebackin tehneen Harri "Kiskis" Kytökankaan.
Harri Kytökangas on KS:n kasvatti ja seuran todellinen ikoni. Ikää on kertynyt mittariin 20 vuotta. Hirri on myös edustanut Malesialaista Spearhead:ia (=Keihäspää) , kaudella 2010-2011 jolloin lähes koko KS:n miehistö oli hajautunut ympäri maailmaa Salibandyliigan kärsiessä pelaajasulusta. Muutoin aikuisiän pelaajaurakoostuu KS:n liigapeleistä, jotka numeroista päätellen ovat valkoisessa paidassa pelaavalle Harrille maistuneet.
Aloitetaan pahalla. Pituutta hieman alle 230 cm. Onko lajivalinta osunut nappiin?
Ehdottomasti. Salibandy on hieno joukkuelaji joka vaatii sekä taitoa että fysiikkaa. Harjoittelu on monipuolista ja joukkueen merkitys on iso. Se on erittäin hyvää vastapainoa työlle. Mitä tulee tuohon pituuteen, niin onko ulottuvuudestani jotain haittaa? Seuraava kysymys...
2008-2010 KS:n luottopakki, 2010-2011 pistepörssin ehdoton kuningas Malesiassa ja roolisi tuolloin puolustava-puolustaja, nyt joka-paikan-höyläksi tuttuakin tutumpaan KS:n. Mitä roolin vaihdosta jäi käteen? Vuosi hukkaan kehityksessä ja uralle takapakkia, vai hyödyllinen ja avartava kokemus? Voidaanko sanoa, että olet palannut kotiin?
Ensinnäkin en ajattele salibandya nykyisellään kovinkaan paljon uran kautta. Joka vuosi on toki halu kehittyä ja teen paljon töitä sen eteen. Mutta otan kauden kerrallaan haasteena. Tosi asia on että arki elämä on nyt niin juurtunut tänne Ouluun, että mitä luultavammin sitä täällä päin pelaillaan palkasta riippumatta ainakin vielä 2-3 kautta.
Mutta mitä jäi käteen. Ainakin ehdottomasti positiivinen kokemus. Reeneihin sai uutta näkökulmaa, pelaamiseen uutta näkemystä. Nyt ymmärrän paremmin myös hyökkääjien henkistä maailmaa, sekä näin, kuinka vaativa paikka Malesia on.
Kyseessä oli myös motivaation palauttamis operaatio. Uudesta haasteesta sai hyvin virtaa. Olin suunnitellut kyseistä kokeilua jo usemman vuoden ja viime vuonna oli hyvä paikka. Mielestäni onnistuinkin paikalla ihan kohtuullisesti. Olen erittäin iloinen että sain mahdollisuuden toteuttaa yhden salibandyyn liittyvän haaveeni.
Ja kyllä Esko, nyt minusta viimeinkin tuntuu, että olen palannut kotiin - tällä kertaa myös jäädäkseeni.
Nyt rooli on joka-paikan-höylä. Millainen on hyvä j-p-h?
Olipa naurettavan helppo kysymys. Höylältä, kuten muidenkin roolien erikoismiehiltä, vaaditaan niin monia erityistaitoja että niitä on aika pitkä lista lähteä luettelemaan. Pitänee jossain vaiheessa kirjoittaa asiasta oman mielipiteen mukainen pidempi selostus.
Mutta puuttumatta fyysisiin ja teknisiin ominaisuuksiin asiaa voi tarkastella seuraavasti nimenomaan pallollisenpelin kautta; Vaikka salibandy on erittäin suuresti joukkuepeli, on mielestäni nimenomaan minun tehtävä pyrkiä omalla paremmuudellani voittamaan vastapuolen joukkue. Yksinkertaistetusti, mielestäni mun tärkein tehtävä on taktisessa mielessä pyörittää peliä siten että oma joukkue voittaa. Tämän taktiikan toteuttamiseen tarvitaan sitten tietty fysiikka ja taidot. Se miten itse ymmärrän tämän, vaatisi niin paljon selittämistä että tämän haastattelun pituus kasvaisi hieman liian pitkäksi, joten palataan siihen joskus myöhemmin tarkemmin. Sen verran voin kuitenkin sanoa että tämä on paljon muutakin kuin pallon nakkaaminen veskarin selän taakse kerta toisensa jälkeen.
Erityispiirteenä tulevalla kaudella joukkueessanne pelaa kokenut ex-pesäpalloilija ja kaksi sotilasta. Pistääkö tämä painetta sinulle? Entä jos pallo ei liiku? Kenen on vastuu?
Tunnetustihan on kavereiden vika jos pallo ei liiku. Huomasin sen itsekin viime kaudella puolustajana. Painetta? Minkä takia? Pelaan tätä ilokseni, intohimon takia. Siis tämähän on minulle lähtökohtaisesti aivan mainio tilanne. Ja sitä paitsi, vastuu on aina joukkueen yhteinen. Ja henkilökohtaisesti olen vastuussa joukkeesta.
Lisäksi haluan vielä mainita, että tämän joukkueen sentterillä, kuka sitten kentällä onkin, on hieno tilanne pyörittää peliä, sillä edellä mainittujen pelaajien lisäksi joukkueessamme on myös muita hyökkäys suuntaan vahvoja pelaajia. En henkilökohtaisesti ole päässyt koskaan aikaisemmin pelaamaan lähellekkään näin vahvalle hyökkäyskalustolle. Ja nyt äkkiä kaikki sormet ristiin, että joukkue pysyy ehjänä ja materiaali vahvana.
Lienee selvää että vahvistusten suhteen on kovat odotukset. He liittyvät
kuitenkin joukkueeseen vasta ensi kuussa. Eikö tämä ole hankala tilanne
sinulle, kun ei pääse harjoittelemaan kuvioita joukkuiden tärkeimpien
hyökkäyspelaajien kanssa?
Tottakai olisi parempi jos koko joukkue olisi kasassa jo vuoden alusta alkaen. Mutta pienen paikkakunnan joukkueella on tietyt realiteetit. Täytyy vain olla nohevana kun pojat saapuvat paikalle ja tehdä ankarasti töitä sen eteen että homma alkaa toimimaan mahdollisimman nopeasti. Ja tässä on nyt vielä hitunen aikaa laittaa itseään ja tekniikkansa siihen kuosiin että on valmiina kun nämä hommat aloitetaan tosissaan.
Kannattaa myös huomata että hyvin harvassa ovat ne liigajoukkueet jotka voivat hankkia vahvistuksia kokonaisuudessaan heti tammikuun alusta. Käsittääkseni tämä on vain yksinkertaisesti kustannuskysymys - tarkistakaa manageriosastolta.
Mitä erityistä aiot tehdä joukkueesi eteen tulevalla kaudella?
Perusasiat hyvin. En ole ilman syytä harjoituksista pois. Yritän joka reeneissä täysillä. Yritän omalta osaltani auttaa muita pelaajia onnistumaan. Kommunikoin avoimesti valmennuksen ja muiden pelaajien kanssa.
Kerro vielä lopuksi mikä on näkemyksesi tulevasta kaudesta?
Menestyksestä en osaa vielä sanoa mitään. Tai tavoitteista, sillä vielä ei niitä olla lyöty lukkoon. Tärkein asia henkilökohtaisella tasolla on kuitenkin se, että olin jo pitämässä välivuotta salibandysta. Osittain Malesian vaimon ja osittain pokeri kiireiden takia. Mutta sitten tarjottiin tätä hienoa tilaisuutta ja nyt oikein sormet syyhyää että pääsisi jo pelaamaan. Sisällä on se tuttu polte päästä harjoittelemaan ja taistelemaan ottelun voitosta. Se on hieno tunne, ja se löytyminen on tärkeintä. Sen takia jälleen kerran on tehty ja tehdään paljon töitä. Siitä tulee se nautinto jonka takia salibandya harrastan. Menestystä katsotaan sitten kauden aikana.
Loppuun vielä terveiset kotikatsomoihin ja kiitokset haastattelusta!
Kiitos Esko. Muistakaa seurata aktiivisesti meidän otteitamme ja älkää unohtako että M. Jordan #23 on täällä vaan ostakaa niitä fanipaitoja. Hallilla nähdään!
The Great One #23
Haastattelussa kuukauden pelaaja Aleksi ”13. hyökkääjä” Lehtonen!
Uusi Puulaaki-kausi on jo ovella, ja KS:n Aleksi Lehtonen pyrkii auttamaan joukkuettaan takaisin mestaruuskantaan.
Off-seasonin aikana hyökkääjä on pyrkinyt keskittymään kaikkeen muuhun kuin salibandyyn.
Miten lomailusi sujui?
Samalla tavalla kuin aiemminkin, eli huilaamiseen on yritetty keskittyä ja punttia olen tehnyt. Ajatuksien pitäminen poissa säbästä on ollut tärkeää varsinkin sen jälkeen, kun hävisimme keväällä Cupissa. Toisaalta myös kropalle on pitänyt antaa lepoa, mutta niin kuin aiemmin sanoin, penkkiä olen kuitenkin tehnyt, ja paljon.
Kuinka paljon kevään NSB tappio on pyörinyt mielessäsi?
Jonkin verran. Edelleenkin alkaa harmittaa, jos sitä rupeaa miettimään. Salibandyyn kuitenkin kuuluu, että välillä tulee turpaan. Keväällä olo oli kieltämättä tyhjä, kun käteen ei jäänyt pitkän kauden jälkeen mitään. NSB pelissä oli kuitenkin vastakkain kaksi tasavahvaa jengiä, ja NSB käytti mahdollisuutensa hyväkseen. Käytimmehän mekin, mutta jostain syystä tuomarit eivät suostuneet hyväksymään Tomperin selvästi laillista maalia. Se on noissa peleissä yksi pomppu sinne tai tänne, joka voi muodostua ratkaisuksi ja näin kävi myös tuossa kyseisessä pelissä.
Millaiset lähtökohdat KS:llä on alkavaan puulaakikauteen?
Muutoksia on tapahtunut jonkin verran, mutta hyvä joukkuehan meillä pitäisi olla jälleen kasassa. Runkomme on pysynyt pitkään yhdessä, mikä on tärkeää menestystä tavoittelevalle joukkueelle. Myös henkilökohtainen fysiikka on kondiksessa, joten se lienee syy miksei yökiikareita meikäläisellä ole nähty, eikä nähdä – se on lupaus.
Entä mitä ajattelet joukkuekaverisi Antti Linnaluodon tilanteesta?
Hänen tilanteensa näyttää hyvältä. Jo viime kaudella Stoikka pelasi hyvin aina kehiin päästessään. Nyt Stoikan lähtökohtien pitäisi olla entistä paremmat, sillä hän päihitti meidät (Minä & Mäde) sekä penkissä, että kutsunnoissa puristustestissä. Oikeastaan Stoikka päihitti koko Suomen.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
Mämmiä syön aika paljon. Se on hyvää puuhaa, kun voi vain istua sohvalla, mämmiastia vasemmassa ja lusikka oikeassa kädessä ja voi ainoastaan olla, miettimättä mitään suurempia. Kausi on Puulaakissa niin pitkä, että vapaa-ajalla sitä yrittää vain ottaa mahdollisimman rennosti.
Millaista Oulussa on asua?
Keskustahan kaupungissa ei ole kovin ihmeellinen, ja itse asiassa se on jopa aika turvaton näinkin kuuluisalle urheilutähdelle kuin minä. Keskusta-alueella ei kuitenkaan tule oikein käytyä muuten kuin Onnelassa. Oululla ei ole kaupunkina hyvä maine, mutta kymmenen minuutin ajomatkan päässä keskustasta löytyy kivoja alueita, kuten Myllyoja. Leppoisilla alueilla me pelaajat asumme – paitsi tietenkin uusin vahvistuksemme Tommi ”Muhoksen Aurinko” Paakkonen, joka on Muhoksen ruhtinaskunnan asukkeja, lienee ihan kruunun prinsessa ellen väärin muista. Tommi painaa siellä töitä niska limassa päivittäin, lähinnä peltohommissa. Sinne en uskaltaisi muuttaa.
-Esko Pajander
Ensimmäistä kertaa koko KS:n historian aikana Eskon piinapenkkiin istutetaan kuukauden virtuoosi, Teijo "Teräsniska" Koivu.
Lienee turhaa kysyä, että kuka olet ja mistä tulet sillä olethan salibandyn Granlund. Jotta saataisiin haastattelu kuitenkin alulle niin kysytäänkin, että mikä sai sinut valitsemaan KS:n ja salibandyliigan? Huhujen mukaan sinulle olisi tarjottu sopimusta Svenska Superligan:issa pelaavan ja sarjan puhtaasti aloittaneen Storvretan riveistä?!
Tärkein yksittäinen syy oli se, että joukkueella on selkeästi tavoitteellista toimintaa. Vaikutti siltä, että tulossa on hyvä joukkue, ja nyt valmennuksen ja pelaajien osalta paketti onkin hyvin kasassa. Toinen iso syy oli paikkakunta, Ouluhan on tunnetusti salibandyn Mekka joten miksipä en jäisi tänne. Huhuja on tosiaan mun ympärillä pyöriny paljon ja kuten sanoitkin niin minulle on tarjottu kesän aikana 2+1 sopparia Storvretasta, jossa olisin päässyt pelaamaan täysiammattilaisena (samoin kuin olen nyt KS:ssä), mutta kuten totesin niin KS:n lähtökohdat ovat huomattavasti paremmat kuin Storvretan, joten siinä syy miksi valitsin Suomen parhaan salibandyn suurseuran, KS:n.
Miten on KS:n syksy mielestäsi lähtenyt käyntiin?
Vauhdikkaasti on syksy lähtenyt käyntiin, tapahtumista ei ainakaan ole ollut puutetta. Nyt on parempi syke kuin keväällä. Hyvä, että on ollut tiivistä ryyppäystä, niin kaverit ovat tulleet tutuiksi ja on tullut vauhtia mukaan. Laaja rinki takaa paljon porukkaa Onnelaan ja hyvin kaverit ovatkin olleet paikalla.
Minkälainen pelaaja olet?
Monipuolinen, taitava, lahjakas, temperamenttinen.. Vieläkö pitää jatkaa? Kyllähän te nyt ootte analyysejä lukenu lehdistä - ne tuntuu tietävän parhaiten mun vahvuudet ja heikkoudet. Aina kun avaan kuukauden Salibandy lehden niin siellä kerrotaan jo mun tavoitteet, joita en oo vielä edes kerennyt asettamaan. Ei oo helppoo olla stara.
Miten kuvailisit tämän hetken edustusjoukkuetta? Joukkueen vahvuudet / heikkoudet?
Sanoisin, että joukkueen vahvuus on samalla heikkous. Liigan tasolle joukkue vetää aika tosissaan, joten jossain vaiheessa voi tekeminen ruveta maistumaan pahvilta eikä reikäpallo enää kiinnostakaan. Ne tilanteet pitää pystyä käsittelemään, sillä tämä on kuitenkin ainoa oikea tapa, kun haetaan liigavoittoa.
Millaisin tavoittein lähdet alkavaan kauteen?
Luonnollisesti olen osa voittavaa joukkuetta, joten se ei nyt ole mikään tavoite. Joukkueen tavoitteeseen pääsy (liigavoitto) edellyttää, että pitää pelata nelikkona + minä. Kaikkien on tehtävä kovasti duunia ja mun on vielä noustava ratkaisijaksi, jotta tiukatkin väännöt saadaan käännettyä joukkueelle. Oma tähtäin on tietysti tilastojen kärjessä, joten ei reissupeleihin palloilemaan mielellään lähtisi.
Esko kiittää Teijoa hienosta haastattelusta, onnea tulevaan kauteen!
